Kasvihuoneen rakentaminen

Tärkeisiin seikkoihin kasvihuoneen rakentaminen projektissa kuuluvat huolellinen kasvihuoneen paikan ja tyypin valinta, sekä rakentamisen suunnittelu.

Varsinkin huolellinen projektin suunnittelu ennen rakentamisen aloittamista on tyypillisesti keskeinen tekijä onnistuneessa kasvihuoneprojektissa.

Kunnollisen suunnittelun tulisi osaltaan varmistaa että lopputuloksena syntyy kasvihuone, joka luo soveltuvat puitteet onnistuneeseen vihannesten ja muiden kasvien kasvatukseen.

Hyvällä suunnittelulla varsinaisen kasvihuoneen rakentaminen prosessin ei tarvitse olla kallista eikä myöskään aikaa vievää.

VIDEO: Englanninkielinen video isokokoisen kasvihuoneen rakentamisesta, josta voi löytää ideoita ja vinkkejä myös pienemmän skaalan kasvihuoneisiin.

Kasvihuoneen lopullisen tyypin valinta riippuu usein monesta tekijästä, mukaanlukien…

  • kasvatus-alan tarpeesta,
  • kodin arkkitehtuurista,
  • tarjolla olevista tiloista, sekä
  • kustannuksista.

Kasvihuoneen rakentaminen – kasvihuoneen sijainti

Kasvihuoneen tulisi sijaitse paikassa, jossa siihen kohdistuumaksimaalinen määrä auringonvaloa. Siten ensisijainen paikan valinta kasvihuoneelle on tyypillisesti rakennusten tai varjostavien puiden eteläinen tai kaakkoinen (etelä-itä) puoli.

Koko päivän kasvihuoneeseen paistava sijainti on paras vaihtoehto, mutta aamuinen aurinko kasvihuoneen itäiselle puolelle on riittävä monille vihanneksille.

Aamuinen auringonvalo on hyvä ominaisuus, koska se mahdollistaa kasvihuoneen vihanneksien ruuan tuotannon aikaisen alkamisen, maksimoiden kasvun.

Lehtensä pudottavat puut, kuten vaahtera ja tammi, voivat tehokkaasti suojata kasvihuonetta intensiiviseltä kesän iltapäivän auringolta, mutta niiden sijainti tulisi olla sellainen, että ne eivät estä kasvihuoneen aamuaurinkoa.

Sijainnin tulisi olla myös sellainen, että se mahdollistaa hyvänsadeveden poisohjauksen. Jos tarpeellista, voit rakentaa kasvihuoneen korkeammalle kohdalle, jolloin sadevedet sekä kasteluvedet huuhtoutuvat pois korkeuseron takia.

Kaikenkaikkiaan sijainnin valintaan kuuluvat myös kasvatettavien kasvien…

  • valon tarpeet,
  • lämmön, veden, ja sähkön lähteiden sijainti, ja
  • myös tuulensuojaisuus saattaa vaikuttaa paikan valintaan.

Pääsy kasvihuoneelle tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen sekä ihmisille että käytettäville kasvihuoneen työkaluille. Toisaalta työalueen ruukkukasveille ja varastoalueen tarvikkeille tulisi sijaita lähellä kasvihuonetta.

Kasvihuoneen rakentaminen – kasvihuonetyypit

Kodin kasvihuone voidaan liittää talon tai autotallin yhteyteen, tai se voi olla itsenäisesti seisova rakenne.

Sijaintipaikan valinta ja toisaalta henkilökohtaiset preferenssit usein pitkälle määrittelevät käytettävät kasvihuonetyypit.

Jos kasvihuoneen rakentaminen tehdään siten, että kasvihuone on talon jatkeena, rakenne voi olla:

  • puoli-kasvihuone,
  • täysikokoinen rakenne, tai
  • jatko-osa ikkunarakenteeseen.

Talon rakenteeseen nojaava kasvihuone on puoli-kasvihuone, joka on tyypillisesti jaettu talon huipun kohdalta tai harjan rajalta.

Taloon nojaavat kasvihuoneen ovat hyödyllisiä tilanteissa, joissa tila rakentaa on rajattu…ja tällaiset rakenteet ovat myös kustannuksiltaan halvimmat.

Nojaava kasvihuone, joka on tyypillisesti kiinnitetty harjakorkeudestaan rakennukseen, on siitä kätevä, että se on automaattisesti lähellä sähkön, veden, ja lämmön lähteitä.

Huonoihin puoliin kuuluvat…

  • rajoitteet tilan,
  • auringonvalon saannin,
  • ilmastoinnin, ja
  • lämpötilan sääntelyn suhteen.

Samoin tukevan rakennuksen korkeus rajoittaa nojaavan kasvihuoneen potentiaalista maksimikokoa, ja mitä leveämpi kasvihuone tällaisessa järjestelyssä on, sitä korkeampi tukiseinän tulee olla.

Lämpötilan kontrolli on myös vaikeampaa, koska seinä jonka yhteyteen kasvihuone on rakennettu saattaa kerätä auringon lämpöä, kun taas kasvihuoneen läpinäkyvä peite saattaa menettää lämpöä nopeasti.

Joka tapauksessa, nojaavan kasvihuone rakenteen tulisi olla suunnattuna ilmansuuntaan, jossa se saa tarpeellisen määrän auringonpaistetta.

Kasvihuoneen rakentaminen voidaan tehdä myös siten, että kasvihuone on täyden jännevälin kokoinen, mutta sellainen, että sen toinen pääty on kiinni toiseen rakennukseen.

Tällainen rakenne mahdollistaa paremman ilmanvaihtuvuuden ja tasaisemman lämmönsäätelyn, ja rakennetta voidaan tarvittaessa helposti pidentää toisesta päädystään.

Kasvihuone voi olla myös ikkunaan lisätty pienimuotoinen jatke, varsinkin talon eteläisille tai itäisille puolille, joka mahdollistaa helpon tavan muutaman vihanneksen kasvatuksen varsin edullisin kustannuksin.

Itsenäisesti pystyssä olevat kasvihuoneet ovat puolestaan erillisiä rakenteita, ja ne voidaan laittaa sijaitsemaan paikassa, jossa ne saavat enemmän aurinkoa, ja tällaisten kasvihuoneiden koko on nojaaviin kasvihuoneisiin verrattuna paremmin valittavissa.

Tällainen kasvihuone tarvitsee kuitenkin mahdollisesti erillisen lämpöjärjestelmän, kuin myös sähkön ja veden lähteet.

Halvimmalla tällaisen kasvihuoneen rakentaminen projektista pääsee valitsemalla muutamasta standardikokoisesta kasvihuone-paketista, johon useimmiten mahtuu…

  • keskuspenkki,
  • kaksi rivipenkkiä, ja
  • kaksi kävelyväylää.

Kun teet valintaa rakenteen tyypistä, muista suunnitella mukaan riittävä määrä tilaa penkeille, varastotilaa, ja tilaa mahdollisille tuleville laajennusosille.

Isompikokoiset kasvihuoneet ovat helpompia hoitaa, koska lämpötilat pienemmissä kasvihuoneissa vaihtelevat kiivaammin, johtuen mm. pienemmästä määrästä ilmaa kasvihuoneen sisällä.

Kasvihuoneen rakentaminen – rakenteen materiaalit

Rautakaupoissa ja alan liikkeissä on tyypillisesti tarjolla hyvä valikoima kaupallisia kasvihuoneiden runkoja ja puitteiden rakentemisen materiaaleja.

Runko voi olla:

  • puusta,
  • teräksestä, tai
  • alumiinista.

Tee-se-itse kasvihuone suunnitelmissa rakenteet ovat yleisesti joko puuta tai metalli-putkia.

Näihin vaihtoehtoihin verrattuna muoviset putkirakenteet ovat usein riittämättömiä rungossa varsinkin tuulenkestävyyden suhteen.

Runko voidaan edelleen peittää joko

  • lasilla, kovalla jäykällä lasikuidulla, jäykällä kaksinkertaisella seinämuovilla, tai muovikalvolla.

Kullakin materiaalilla on hyvät ja huonot puolensa, ja kannattaa harkita kutakin vaihtoehtona, ennen lopullisen valinnan tekoa.

Kasvihuoneen rungot vaihtelevat yksinkertaisesta monimutkaisiin rakenteisiin, ja riippuvat pitkälle suunnittelijansa mielikuvituksesta ja tavoitteista kasvien kasvatuksen suhteen.

Tyypillisiä rakenteita kasvihuoneen rakentaminen projektissa ovat mm. pyöreät puolipallon muodot, jotka on päällystetty muovilevyillä. Rungon ja sen peittomateriaalin tulee soveltua toisiinsa onnistuneen kasvihuoneen rakentamiseksi.

Lasi on perinteinen kasvihuoneiden rakennusmateriaali, joka on:

  • miellyttävän näköistä, halpaa ylläpitää, ja toimii myös pitkäikäisenä materiaalina.

Yksi suosituimmista yhdistelmistä onkin alumiininen runko lasipeitteillä, joka toimii vähähuoltoisena, elementeiltä suojaisana rakenteena, minimoiden lämmityskuluja ja säilyttäen hyvin kosteuden.

Lasia on tarjolla monenmuotoisena ja materiaali soveltuu lähes mihin tahansa tyyliin tai arkkitehtuuriin. Yksi suosituimista lasityypeistä onkarkaistu lasi, joka on kaksi-kolme kertaa vahvempaa kuin normaali lasi.

Useilta toimittajilta on tarjolla pieniä tee-se-itse valmispaketteja lasisista kasvihuoneista, mutta usein kannattaa turvautua valmistajan asennusryhmiiin, koska nämä paketit ovat usein huomattavan hankalia rakentaa.

Lasin huonoihin puoliin kuuluvat…

  • lasi särkyy helposti, se on
  • kohtalaisen kallis materiaali, ja
  • vaatii ammattimaisempaa, kestävämpää ja tukevampaa rungon rakentamista kuin lasikuitu tai muovi.

Lasikuitu on vaihtoehtoisena materiaalina kevyttä ja kestävää, joka kuitenkin on huonolaatuisissa versioissaan altis värjääntymään, joka vähentää valon läpipääsyä.

Käytettävän lasikuidun tulisi olla selkeää, läpinäkyvää tai lasikuultavan sävyistä kasvihuoneen rakennusmateriaalina.

Kansainvälisesti kasvihuoneen rakentaminen projekteissa usein käytettyTedlar-päällysteinen lasikuitu on varsin kestävä materiaali, joka säilyy vaihtamatta noin 15-20 vuotta.

Pintahartsi lasikuidussa kuluu ajan myötä pois, joka mahdollistaa lian kerääntymisen paljastuneeseen kuituun. Siten uusi kerros pintasuojausta on usein tarpeellinen noin 10-15 vuoden käytön jälkeen.

Lasikuidun valon läpäisy on alkuun yhtä hyvä kuin lasilla, mutta laskee huomattavasti ajan kanssa, varsinkin huonolaatuisten lasikuitu-tyyppien suhteen.

Jäykät kaksikerroksiset akryyliset tai polykarbonaatti-lasilevyt ovat usein myös tarjolla materiaaliksi, tarjoten pitkäikäisen, lämpöä säästävän suojan.

Nämä suojat muodostuvat kahdesta kerroksesta jäykkää muovia, joita erottavat verkot.

Tällainen materiaali varastoi paremmin lämpöä, ja muualla maailmassa on mitattu tyypillisesti noin 30:n prosentin energiansäästöjä.

Akryyli on pitkäikäinen, värjääntymätön materiaali, kun taaspolykarbonaatti värjääntyy keltaisemmaksi, mutta tällaiseen materiaaliin tyypillisesti sisältyy UV-suojaus sen pinnalla.

Molempia voidaan käyttää kaarevissa muodoissa, mutta polykarbonaatti taipuu materiaalina paremmin.

Yleissääntönä pidetään yleisesti sitä, että kukin kerros tällaista materiaalina vähentää sisälle tulevaa valon määrää 10 prosenttia.

Joten, noin 80 prosenttia pääsee läpi kaksikerroksisesta muovista (lasimateriaali päästää lävitseen noin 90 prosenttia tulevasta valosta).

Muovikalvoja on tarjolla useilla erilaisilla laatutasoilla ja materiaaliversioina.

Yleisesti ottaen muovikalvot kuitenkin vaihdetaan useammin kuin muut tarjolla olevat suojamateriaalit.

Hyviin puoliin kuuluvat erittäin alhaiset rakentamisen kustannukset, koskarunko voidaan tehdä keveämmäksi ja muovikalvo on erittäin halpaa.

Valonläpäisy muovikalvon suhteen on tyypillisesti verrattavissa olevaa lasiin.

Muovikalvojen materiaali vaihtoehtoihin kuuluvat…

  • polyeteeni (PE), polyvinyylikloridi (PVC), kopolymeerit, ja myös muita materiaaleja.

Käyttötasoltaan rautakaupoista saatavilla oleva PE kestää käytössä noin vuoden.

Kaupallisen tason kasvihuone PE muovit on käsitelty ultraviolettisäteiden estäjillä, ja kestävät pidempään, noin 12-18 kuukautta.

Kopolymeerit kestävät käytössä noin 2-3 vuotta.

PVC tai vinyylikalvot ovat hinnoiltaan noin 2-5 kertaa PE-muoveja kalliimpia, mutta voivat kestää niinkin pitkään kuin viisi vuotta käytössä.

PVC kerää kuitenkin pölyä ilmasta, joten tällaiset suojat täytyy pestä aina ajoittain.

On myös hyvä huomata, että jos päällysmateriaalina käytetään lasia, lasikuitua, tai kaksikerros-muovilevyä, kasvihuoneen rungon ja perusteiden tulisi olla pysyvä rakenne.

Kasvihuoneen rakentaminen – perusteet ja lattia

Varsinkin isompikokoiset kotien kasvihuoneet saattavat vaatia betonista valetun pohjan.

Tällainen isomman kasvihuoneen pohja vastaa asuintalojen perusteita, mutta pienempien kasvihuoneiden perustyyppeihin kuuluvat myös kepeistä tehdyt rungot muovipäällysteillä, joissa paalut ajetaan maahan kiinni.

Suuri osa kasvihuoneen lattiasta tulisi olla esimerkiksi sorakerroksen peittämää, eikä pysyvän lattiarakenteen alaa, sillä tällainen järjestely mahdollistaa ylimääräisen veden poiskulkeutumisen tilasta.

Jos tällaista soraa kastellaan, se toimii myös kosteuden lähteenä kasvihuoneessa.

Kasvihuoneen ilmasto

Kasvihuone toimii suojana, joka luo suotuisan ympäristön kasveille.

Auringon antama energia tuottaa sekä auringonvaloa että jonkinverran lämpöä, mutta sen lisäksi sinun tulee tyypillisesti pystyä kontrolloimaan kasvihuoneen tilan olosuhteita.

Näihin kontrollointisysteemeihin kuuluvat:

  • lämpöpatterit, termostaatit, tuulettimet, ja muut laitteistot.

Kasvihuoneen lämmityksen tarpeet puolestaan riippuvat esimerkiksi…

  • mitä kasveja tiloissa kasvatetaan ja niiden tarpeista,
  • kasvihuoneen sijainnista ja rakennuksesta, sekä
  • siitä kuinka paljon rakennelmasta on paljastettuna ulkoilman elementeille.

Niinkin paljon kuin 25 prosenttia päivittäisestä kasvihuoneenlämmöntarpeesta voi tulla suoraan auringosta, mutta lämmityssysteemin täytyy olla riittävä pitämään yllä halutun päivän tai yölämpötilan tason.

Usein kotitaloon jatko-osana tehty kasvihuone ei pysy lämpimänä pelkästään kodin lämpöjärjestelmän puitteissa ilmojen kylmetessä, mutta erillinen sähköllä toimiva lämmitin on usein tehokas tapa lämmittää tällainen tila.

Voit luonnollisesti kokeilla erilaisia tapoja varastoida ympäristöympärillisesti lämpöä, joihin löytyy vinkkejä muilta kasvihuoneiden omistajilta varsinkin netin Youtube-videopalvelusta.

Yksi tapa varastoida lämpöä, mihin usein törmää erilaisissa Youtube videoissa, ovat mustaksi maalatut metallitynnyrit, jotka ovat täynnä vettä.

Koska kasvihuone itsessään täytyy pitää optimaalisissa kasvien kasvatuslämpötiloissa, se itsessään ei ole hyvä tila kerätä auringon lämpöä.

Erilaisiin tapoihin jakaa lämpöä kasvihuoneen sisällä kuuluvat mm.

  • kuuman ilman kierrätys, hehkuva lämmönlähde, kuuma vesi, tai lämmin höyry.

Lämmönlähteen valinta ja käytettävä energiamuoto riippuu pitkälti mitä paikallisesti on saatavilla, kasvien kasvutavoitteista, kustannuksista, ja henkilökohtaisista mieltymyksistä.

Jos lämmönlähteenä on esimerkiksi öljy tai puulämmitteiset energiamuodot, kasvihuoneen tilat täytyy pitää jatkuvasti tuuletettuina ulkoilmaan haitallisten kaasujen kerääntymisen estämiseksi.

Samoin näille lämmönlähteille pitää olla raittiin ilman lähteet puhtaan palamisen varmistamiseksi.

Erilaiset turvakontrollit, kuten kaasun päältä pois kytkennät, tulee olla asennettuna kunkin lämmönlähteen suhteen ennen käyttöönottoa.

Kiertävän ilman järjestelmien asennus voi olla hyvä investointi kasvihuoneeseen, koska ilmojen kylmetessä lisälämmityksen tuoma lämpö tulisi jakaa tasaisesti kasvihuoneen tiloihin.

Ilman ilmaa kierrättävää järjestelmää lämmin ilma nousee kasvihuoneen kattoon ja viileämpi ilma asettuu tilan lattialla olevien kasvien ympärille.

Pienissä kasvihuoneissa (noin alle 18 m pitkät), voit asettaa tuulettimet diagonaalisesti vastakkaisiin kulmiin, mutta erilleen päädyistä ja reunoista, jolloin tavoitteena on luoda ovaali muoto ilman liikkeelle.

Tuuletus kasvihuoneissa vaihtaa ulkoilmaa sisäilmaan tyypillisesti…

  • lämpötilan kontrolloinnin vuoksi,
  • kosteuspitoisuuden alentamiseksi, tai
  • tilan hiilidioksidi (CO2) pitoisuuden täydentämiseksi.

Luonnolliset ilmastointikeinot sisältävät kattoilmastointiluukut kattorajassa sekä sivuilla olevat tuloilman luukut.

Tässä järjestelmässä lämmin ilma nousee ylös ja pakenee tilasta katossa olevan venttiilin kautta, vetäen samalla tilaan uutta viileämpää ilmaa sivuilla olevien säleventtiilien kautta.

Mekaanisiin tuuletusjärjestelmiin kuuluu poistoilman tuuletin, joka kuljettaa ilmaa ulos toisessa päädyssä, kun taas toisessa päädyssä motorisoitu säleventtiili ottaa uutta ilmaa tilalle.

Tuuletuksen tarpeet vaihtelevat varsinkin säiden ja kausien mukana, ja myös sen mukaan kuinka paljon kasvihuonetta käytetään, jonka takia yhden nopeuden tuulettimet eivät usein ole riittävä valinta.

Sekä lämmitysjärjestelmät että tuuletusjärjestelmät myyvät alan ammattilaiset pystyvät opastamaan niiden käyttöön, jotta oikeat asetukset löytyvät haluttuun kasvihuoneen olotilaan.

Kesän lämpiminä päivinä ilman vaihtaminen ilmastoinnin avulla ei välttämättä ole riittävä keino lämpötilan alentamiseksi, jolloin saattaa syntyä tarve keinotekoiseen lämpötilan alentamisen.

Samoin valon intensiivisyys saattaa olla tällaisina periodeina liikaa kasveille.

Keinoihin alentaa lämpötiloja kasvihuoneen sisällä kuuluvat haihdutus-viilennys sekä varjokankaan käyttö. Muihin varjoa luoviin materiaaleihin kuuluvat rullattavat suojat, joko puusta tai alumiinista, ja vinyyli verkot.

Haihdutus-viilentämisjärjestelmiin kuuluvat usein tuuletin sekä alusta veden haihduttamiselle, joka alentaa ilman lämpötilaa sekä lisää kosteuspitoisuutta.

Haihdutusjärjestelmät toimivat parhaiten tilanteissa, joissa ulkoilman kosteuspitoisuus on alhainen.

Usein isoissa kaupallisissa kasvihuoneissa näkee kasvihuoneen rakentaminen projektien lopputuloksena haihdutusjärjestelmiä, joissa haihdutusalustat ovat sijoitettuina ilman sisääntulojen lähellä kasvihuoneen toisessa päässä, ja poistoilman tuulettimia toisessa päädyssä käytetään vetämään ilma tasaisesti läpi tilan.

Usein automaattinen kontrolli on olennainen osa tasaisen ympäristön luomiseksi kasvihuoneeseen, varsinkin suomalaisissa nopeasti vaihtelevissa ilmanaloissa, joissa auringonvalon, pilvisyyden, ja lämpötilojen taso voi vaihdella huomattavasti lyhyellä aikavälillä.

Automaattisiin kontrolleihin kuuluvat oleellisesti usein yksittäisten järjestelmien termostaatit tai keskuskontrolli, jolloin käytössä on yksi lämpötilan sensori.

Kummassakin tapauksessa sensori tai sensorit tulisi asettaa kasvihuoneen rakentaminen projektin osana auringolta varjoisasti, pois sivuseiniltä, noin kasvien tasolle, ja niiden tulisi olla tasaisen ilmanvirtauksen alueella.

Kasvien kastelu on yksi kasvihuoneen rakentaminen projektin tuloksena olevan kasvihuoneen toimivuuden kriittisistä tekijöistä.

Käsin kastelu on hyväksyttävä tapa useimmille kasvihuoneissa kasvatetuille lajikkeille kunhan vain löytyy joku joka on käsillä tekemään tällaiset työt.

Käsin kastelun vaihtoehtona tarjolla on useita erilaisia automaattisia kastelujärjestelmiä. Näiden järjestelmien kanssa tulee pitää mielessä, että kasvihuoneisiin usein kuuluu:

  • erilaisia lajikkeita,
  • erilaisia kasvatus-astioita, sekä
  • erilaisia maaperiä,

jotka kukin tarvitsevat erilaisia määriä vettä.

Automaattijärjestelmien suhteen usein käytettyjä ratkaisuja ovat kello-ajoittimet ja mekaaniset haihdutussensorit, joiden ohella sumuspraytä voidaan käyttää luomaan kosteutta tai kosteuttamaan taimia.

Erilaisia yksittäisiä kastelujärjestelmiä on olemassa myös ruukkuihin tai isompiin penkkeihin.

Kasvien kasvamisen kannalta kasvihuoneen hiilidioksidi (CO2) javaloisuus kuuluvat keskeisiin tekijöihin.

Kun aurinko nousee aamulla antaen valoa, kasvihuoneen kasvit alkavat tuottamaan ruoka-energiaa fotosynteesin kautta.

Tämän prosessin kautta kasvihuoneen CO2 taso laskee kun kasvit käyttävät sitä fotosynteesin osana.

Kasvihuoneen rakentaminen tulisi tehdä siten, että tuuletus omasta puolestaan optimoi tilan CO2 määrän, pitäen kasvuvauhdin optimaalisena.

Koska CO2 ja valo täydentävät toisiaan tässä prosessissa, monet kaupalliset kasvihuoneet käyttävät sähköistä valaistusta yhdessä CO2 täydentämisjärjestelmän kanssa, vihannesten ja kukkien kasvun nopeuttamiseksi.