Japanilainen puutarha

Japanilainen puutarha perinne on ollut suosittua myös eurooppalaisessa kotipuutarharakentamisessa 1800-luvulta lähtien.

Japanilaisessa kulttuurissa puutarhojen rakentaminen yhdistetään muihin muihin itämaisiin taidemuotoihin, kuten kalligrafiaan ja Sumi-e (fi.wikipedia.org/wiki/Sumi-e) maalaamiseen, ja tämä taidemuoto kasvoi ensin kiinalaisen puutarhaperinteen inspiroimana, sitten 1300-luvulta Zen munkki Kokan Shirenin kirjallisuuden ohjaamana miniaturistiseen ja zen-puutarha suuntiin.



VIDEO: Kuvia Lee’s Oriental Landscape Art (www.orientallandscape.com) nimisen yrityksen tekemistä japanilais-tyylisistä puutarhoista Marylandin osavaltiosta Yhdysvalloista, joista voi saada ideoita myös omaan puutarhaan.

Länsimaissa suosittuihin versioihin Japanilaisista puutarhoista kuuluvat kuivat puutarhat / kivipuutarhat, japaniksi “karesansui”.

Tyypillisiä elementtejä japanilais-tyylisissä puutarhoissa Suomessa ovat mm.:

  • vesielementit, myös symboliset
  • kalliot ja kivi-asetelmat
  • lyhdyt, usein kivestä tehdyt
  • teehuoneet tai -paviljongit
  • perinteisen tyyliset aidat
  • sillat vesi-elementtien yli tai vedessä olevat kiviaskelmat

Usein japanilaisia puutarhoja rakennetaan sellaiseksi, että ne luovat tilan, johon paeta päivittäisen elämän stressiä, mutta puutarha voidaan tehdä myös luomisen paikaksi, näyttelytilaksi harvinaisille kasvilajeille, tai kavalkaadiksi kiviasetelmia.

Kaiyu-shiki puutarhat puolestaan ovat yksi japanilaisen puutarhasuunnittelun tyyleistä, jotka on suunniteltu varsinkin läpikävelyä varten (jota varten puutarhan läpi menee vartavasten suunniteltu reitti).

Kiviä japanilaisissa puutarhoissa käytetään luomaan reittejä, siltoja, ja kävelyteitä.

Kiviä käytetään tyypillisesti asetelmissa pariton lukumäärä, ja jos ryhmittely on tehty kolmikulmaiseen muotoon, kyseessä on symbolinen referenssi kiinalaisiin vuoristoihin (joka tulee japanilaisen puutarhafilosofian kiinalaisista alkujuurista).

Vesielementti japanilaisissa puutarhoissa tulisi olla luonnollinen osa ympäristöään, mistä johtuu myös se, etteivät perinteiset japanilaiset puutarhat käytä suihkulähteitä.

Tyypillisesti luonnollisuus saavutetaan käyttämällä vedenvirtauksen elementtejä, joista löytyy kurveja ja epäsäännöllisyyksiä, tyynen ja luonnollisen olomuodon aikaansaamiseksi.

Lyhtyjä asetellaan usein varsinkin kaikkein merkittävimmän puutarhan vesielementin, kuten vesivirtauksen tai pienen lammen, viereen.

Viherkasvit ovat myös keskeinen elementti japanilaisissa puutarhoissa.

Japanilaiset perinteet suosivat hienovaraisia vihreän sävyjä, mutta kukkivat puut ja pensaat ovat myös erittäin yleisesti käytössä.

Koska Suomen ilmasto poikkeaa Japanin ilmastosta, kasvien valinnassa saatetaan joutua käyttämään paikallisia vaihtoehtoja, mutta monet japanilaisista kasveista ovat yleisiä myös täällä, johtuen mm. Japanin vuoristoisista alueista, joista löytyy viileämmän sään kasvistoa.

Suomesta japanilaisia puutarhoja löytyy Viherpajasta Vantaalta (www.viherpaja.fi), Gardenia-Helsingistä (www.gardenia-helsinki.fi), sekä Japanilaistyylinen puutarha Helsingin Roihuvuoressa.

Näiden puutarhojen rakentamisessa on käytetty kasvi-elementteinä mm. erilaisia bambuja, havupuita, atsaleoja, alppiruusu, japaninvaahteroita, kirsikkapuita, saniaisia, sekä kuunliljoja.

Hyvä tapa aloittaa harrastus japanilaisen puutarhan rakentamisen suhteen on lukea alaan liittyvää kirjallisuutta, kuten teos “Japanilainen puutarha suomalaisittain” (2009), tekijöinä Anne Paalo ja Jari Jetsonen.

Samaan tapaan ideoita omaan puutarhaan saa tutkimalla japanilaisia puutarhoja suunnittelevien maisema-arkkitehtien tekemiä töitä.

Tunnettuihin maisema-arkkitehteihin ja arkkitehtitoimistoihin tässä suhteessa kuuluvat mm. Nakane & Associates (www.lares.dti.ne.jp/~nakane/), Kazuo Makioka (www.teishamakioka.com), sekä Toshio Yoshida.