Asfaltin historia

Asfaltin historia alkaa muinaisista mesopotamialaisista, jotka käyttivät asfalttia tekemään temppelikylpylöistä ja vesitankeista vesitiiviitä.

Samankaltaisesti muinaiset phoenialaiset, egyptiläiset, sekä roomalaiset hyödynsivät luonnollisen asfaltin liimaavaa ja eristävää ominaisuutta.

Luonnollista asfalttia löytyy…

  • asfalttilähteistä sekä
  • kiviasfalttina.

Sana “asfaltti” tulee muinaisilta kreikkalaisilta, kreikkalaisesta sanasta “”asphaltos,” joka tarkoittaa “suojaava“.

Ensimmäiset varsinaiset asfaltin käytöt tienrakennukseen tapahtuivat Babyloniassa, vuonna 625 e.Kr.

Asfaltin historia – 1800-luku

Asfaltin käyttö teiden rakennusmateriaalina lisääntyi exponentiaalisesti1800-luvulla.

Eräs teiden rakentajista, Thomas Telford, rakensi yli 900 mailia teitä Skotlannissa, ja hän kehitti huippuunsa metodin, jolla hajoitetuilla kivillä rakennettiin teitä.

Tätä metodia kehitti samanaikaisesti John Loudon McAdam, joka käytti yhdistettyjä rikottuja kiviä kovan pinnoitteen luomiseksi (myös Skotlannissa).

Rakennusmetodia myöhemmin paranneltiin, varsinkin pölyn ja huollon tarpeen pienentämiseksi, kun rakentajat käyttivät kuumaa tervaa rikottujen kivien yhteenliimaamiseksi.

Vuonna 1870, belgialainen kemisti nimeltään Edmund J. DeSmedt tekiensimmäisen varsinaisen asfalttitien Yhdysvalloihin, Newarkin kaupungissa, joka sijaitsee New Jerseyn osavaltiossa.

Ensimmäisen asfalttitehtaan perusti The Cummer Company 1800-luvulla.

Asfaltin tuotantopatenttia haettiin ensimmäistä kertaa Nathan B. Abbottin toimesta Brooklynissä, joka sijaitsee New Yorkin osavaltiossa, vuonna 1871.

Ensimmäinen moderniksi kuvattu asfaltin tuotantolaitos avattiin Warren Brothers firman toimesta East Cambridgessa, Yhdysvalloissa, vuonna 1901.

Asfaltin historia – 1900- ja 2000-luvut

Vuonna 1900 Frederick J. Warren haki patenttia “bituliselle” päällysteelle, joka oli sekoitus bitumia sekä aggregaattia.

Kun asfaltin käyttö lisääntyi varhaisella 1900-luvulla, jalostetun petroleumasfaltin käyttö ohitti luonnollisen asfaltin käytön.

Tätä asfalttialan innovaatiobuumia lisäsi autojen suosio, sillä vaatimus aina paremmista teistä johti innovaatioihin sekä asfaltin tuotannossa, että asfaltin levitysmetodeissa teiden päällysteeksi.

Toisen maailmansodan aikana asfaltointiteknologia kehittyi harppauksin, pääasiallisesti johtuen siitä, että armeijoiden raskas kalusto vaati päällysteitä, jotka pystyivät kestämään raskaita kuormia.

Vuonna 1955 maailmanlaajuinen asfalttiteollisuuden standardien kehityseteni voimakkaasti, kun Yhdysvaltalainen The National Bituminous Concrete Association (nykyisin National Asphalt Pavement Association eli NAPA) perustettiin.

Autojen omistus toisen maailmansodan jälkeen kasvoi voimakkaasti, joka toi paineita luoda aina parempia asfaltin tuotantotapoja.

Innovaatioita tapahtuikin asfalttialalla varsinkin raskaan tuotantokaluston osalta, joiden avulla asfaltin teko helpottui.

Innovaatioita olivat mm.:

  • elektroniset asfaltin tasauskontrollit,
  • extra-leveät levittimet kahden kaistan samanaikaiseksi päällystämiseksi, sekä
  • vibraatio-tekniikalla toimivat asfalttijyrät.

1970-luvun energiakriisi taas toi mukanaan vaatimuksen asfaltin uusiokäytöstä.

Tämän seurauksena asfaltti on nykyisin Yhdysvaltojen kierrätetyin materiaali…ja tilastojen valossa yli 70 miljoonaa tonnia asfalttia kierrätetään maassa vuosittain.

Nykypäivän innovaatiot asfaltointi-alalla ovakin pääosin juuri kierrätettävän asfaltin metodien ja kaluston parista.

Kehitystyö asfalttimateriaalien saralla on johtanut edistyneisiin materiaaleihin (etenkin Yhdysvalloissa), mukaanlukien…

  • Open Graded Friction Course (OGFC),
  • Superpave, ja
  • Stone Matrix Asphalt (SMA).

Nykypäivän kehitystyötä tapahtuu myös asfaltin ympäristövaatimusten saralla.

Asfaltista yritetään kehittää muun muassa…

  • hiljaisempi materiaali teiden päällysteenä,
  • kestävämpi materiaali,
  • parempi autojen luistonesto-materiaali,
  • vähemmän roiskeita luova materiaali sadekeleille, kuin myös
  • pehmeämpää ajoa luovaa materiaalia nykypäivän vaativalle autoilijalle.